Vesi puhuttaa jatkossakin

Rautatientorin metroasemalla viikko sitten tapahtunut vesivahinko on puhuttanut kaupunkilaisia koko viikon ajan. Sotkihan vahinko metron liikenteen sulkien kyseisen aseman useiksi kuukausiksi eteenpäin. Onneksi Kampin tai Kaisaniemen asemat eivät kuitenkaan sijaitse kohtuuttoman kaukana.

Onnettomuus on aiheuttanut varmasti laajempaakin huolta vesi- ja viemäriverkostojen kunnosta. Eikä sinänsä täysin aiheetta. Helsingin kaupungin alueella on nimittäin kaikkiaan yli 1000 kilometriä vesijohtoa ja lähes 2000 kilometriä viemäreitä. Keski-ikä verkostolla on yli 40 vuotta.

Edellä mainittu huomioiden on selvää, että tietty määrä putkirikkoja tai tukoksia syntyy väistämättä jo mittakaavasta johtuen. Valitettavasti on myös totta, että menneiden vuosien ja vuosikymmenten aikana verkostoon on kertynyt riittämättömästä saneerauksesta korjausvelkaa.

Viime vuosina korjauspanostuksia on nostettu merkittävästi. Näitä satsauksia joudutaan tulevina vuosina jatkamaan, jotta kaikille helsinkiläisille voidaan taata elintärkeät vesihuoltopalvelut vähintään yhtä laadukkaasti kuin tähänkin asti. Tämä taas ei voi olla heijastumatta tulevaisuudessa myös vesihuollon palvelujen hintoihin koko pääkaupunkiseudulla. Miksi sitten Helsingissä tehdyt saneeraustoimet heijastuvat jatkossa koko pääkaupunkiseudun vesipalvelujen hintoihin. Asiaan on yksinkertainen selitys.

Vuodenvaihteessa niin Helsingin, Espoon, Vantaan kuin Kauniaistenkin vesilaitokset yhdistyvät uuteen HSY Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut –kuntayhtymään. Samalla sinne siirtyvät YTV:stä myös jätehuollon palvelut. Kuntayhtymästä tulee Suomen suurin vesi- ja ympäristöalan toimija, jolla on yli 800 työntekijää.

Kaupunkilaisen kannalta muutos ei tule välittömästi näkymään kuin YTV:n ja Helsingin Veden logojen korvautumisena HSY:n uudella logolla. Palveluiden tuottaminen jatkuu vuodenvaihteen jälkeen täysin normaalilla tavalla.

Uuden kuntayhtymän myötä vesimaksut tullaan yhtenäistämään sen toiminta-alueella muutaman lähivuoden aikana. Helsinkiläisille tämä valitettavasti tarkoittaa vesimaksujen nousua osittain edellä mainituista saneerauspaineistakin johtuen. HSY:n hallitus käsittelee tätä asiaa ensi keväänä, mutta jo nyt voi luvata, että vesimaksumme muihin suomalaisiin kaupunkeihin verrattuna tulevat olemaan jatkossakin kilpailukykyisiä.

Rautatientorin tapahtuma oli kuitenkin melkoinen muistutus. Meidän on väistämättä investoitava riittävästi vesihuollon verkostoon taataksemme laadukkaan ja toimintavarman vesihuollon asukkaillemme. Vaikka se sitten maksaisikin vähän enemmän kuin nykyisin.


Julkaistu Töölöläisessä 15.11.2009

Katajanokan hotelli – kauhistus vai kaunistus?

Noin kuukausi sitten vaihdoin kaupungin luottamustehtävästä toiseen. Kaupunginhallituksen rivijäsenyys sai jäädä, kun tarjoutui mahdollisuus siirtyä kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajaksi. Aivan sokkona en tehtävään sukeltanut, sillä edeltävällä valtuustokaudella ehdin toimia noin kahden ja puolen vuoden ajan kyseisen lautakunnan varapuheenjohtajana.

Moni on tullut kysymään, miksi olin valmis jättämään niinkin mielenkiintoisen paikan kuin kaupunginhallitus. Vastausta olen perustellut niin muille kuin itsellenikin seuraavasti: maankäytön suunnittelu on kunnallisen vallankäytön ydin. Puhutaan ns. kunnallisesta kaavoitusmonopolista, joka perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Ja kukapa poliitikko vallasta kieltäytyisi, sillä sehän on väline asioihin vaikuttamiselle ja vaikuttamaanhan lienee jokainen politiikkaan mukaan lähtenyt pyrkii.

Toinen tehtävänvaihtoon kannustanut seikka oli se, että kaupunkisuunnittelu on hyvin kauas tulevaisuuteen suuntautuvaa. Se muokkaa kaupunkikuvaa peruuttamattomasti ja pysyvästi. Hyvässä ja pahassa, sanoisi varmasti joku vääräleuka. Eikä edes olisi aivan väärässä väitteessään. Toisaalta kaupunkisuunnittelussa toiselle hyvä on kovin usein toiselle paha ja toisin päin. Makuasioita kun usein ovat.

Sain kyllä tuta jo lautakunnan varapuheenjohtajana aikanaan, että erityisesti eniten kiisteltyihin hankkeisiin suhtaudutaan kaupunkilaisten keskuudessa hyvinkin tunteenomaisesti. "Rakentavaa kritiikkiä" ropisi ja tulee varmasti ropisemaan tämänkin kauden aikana niin, että meiliboxi vain paukkuu. Hyvä niin, sillä mielipiteet ovat tervetulleita ja kaupungin kehittämisestä pitääkin käydä keskustelua.

Kun nyt päästiin kiisteltyihin hankkeisiin, niin yksi taitaa viime ajoilta nousta ylitse muiden: nimittäin Katajanokan hotellihanke. Hankehan on ollut reippaasti julkisuudessa ja jokainen, jonka kanssa asiasta olen keskustellut, tuntuu omaavan siitä vahvan mielipiteen suuntaan tai toiseen.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa asia jäi viikko sitten kolmeksi viikoksi pöydälle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun nykyinen lautakunta asiaa pääsi käsittelemään, sillä edeltävän kerran se oli lautakunnassa viime kauden lopulla. Tämä osittain selittänee halun hieman tavallista pidempään tuumaustaukoon.

Kaikesta hankkeeseen eri aikoina kohdistuneesta kritiikistä huolimatta oma kantani on muodostunut eri vaiheiden jälkeen entistä positiivisemmaksi. Hankkeesta lautakunnalle esitetyt demot sekä havainnekuvat vain vahvistivat käsitystäni. Meidän pitää uskaltaa muuttaa kaupunkiamme, ottaa riskejä ja luoda sitä kautta uutta ja mielenkiintoista Helsinkiä.

Ne töölöläiset, jotka kuuluvat minua vanhempiin sukupolviin, muistavat varmasti kuinka tiukasti ja laajasti Temppeliaukion kirkkoa aikanaan vastustettiin aina arkkitehdeistä meihin maallikoihin asti. Minä olen kyseisestä vastustuksesta vain lukenut ja kuullut. Olen kuitenkin mielessäni hiljaa nostanut hattua silloiselle päättäjäpolvelle, että he uskalsivat. Uskalsivat ja synnyttivät yhden hienoimmista kaupunkimme nykyrakennuksista.

Uskon vakaasti, että nyt on aika jälleen uskaltaa. Uskaltaa tehdä jotain aikaisemmasta poikkeavaa ja uutta kotikaupunkiimme. Aika toimikoon sitten lahjomattomana tuomarina siinä, onko kyseessä kaunistus vai kauhistus.


JK.

Katajanokan hotellihankkeesta ja muista kaupunkisuunnittelulautakunnan asioista löytyy infoa netistä: www.hel.fi/ksv

Tässä myös toinen vinkki niille, joita kaupunkimme uudet asuinalueet kiinnostavat: http://www.uuttahelsinkia.fi

Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 25.10.

Ullakkorakentamisen ehdot kohtuuttomia

Kuinkahan moni meistä töölöläisistäkin on joskus haaveillut ullakkoasumisesta? Ainakin allekirjoittanut on ja vieläpä useasti. Vaikka olisi yhtä rajoittunut asuntoilmoitusten tarkkailija kuin itse olen – vain Töölössä sijaitsevat asunnot kiinnostavat - ei voi olla kiinnittämättä huomiota trendikkäästi sisustettujen ja huippuvarusteltujen ullakkoasuntojen ilmoituksiin.

Lyhyt galluppi kaveripiirissä vahvisti käsitystäni – kiinnostusta ullakkoasumiseen tuntuu riittävän. Kyselyä tehdessäni törmäsin myös ristiriitaisempaan suhtautumiseen koko asiaan. Kyse ei suinkaan ollut ahdasmielisestä kyseisen asumismuodon vastustamisesta, vaan siitä, että ullakkorakentamisen ehdot, joita Helsingissä sovelletaan, ovat monissa tapauksissa kohtuuttomia.

Kaupunki muun muassa vaatii kiinteistöltä ja suunnitelmalta seuraavia asioita:

-Asukkaiden yhteistilat ovat rakennusvalvontaviraston yhteistilaohjeen periaatteiden mukaisia ja pihat ovat viihtyisät tai ne kunnostetaan ullakkorakentamisen yhteydessä

-Ullakkorakentamisessa on turvattava rakennuksen rakennustaiteellisten ja historiallisten sekä kaupunkikuvallisten arvojen säilyminen

-Pihalla mahdollisesti olevat autopaikat tulee poistaa. Kiinteistön maanalaiset autonsäilytystilat on varattava asukkaiden autopaikoiksi

Olen aikoinaan näihin ehtoihin tutustunut itsekin ja niistä käynyt myös kaupungin virkamiesten kanssa muutamia toistaiseksi hedelmättömiä keskusteluja. Osa näistä ehdoista – rakentamistapaohjeista - on nimittäin omiaan merkittävästikin rajoittamaan ullakkorakentamista kotikaupungissamme. Erityisesti vaade autopaikkojen poistamisesta vähentää osakkeiden innostusta ullakkorakentamiseen.

Helsinki laajensi tämän vuoden alusta ullakkorakentamisaluetta keskustan kaupunginosien ulkopuolelle. Tämä on sinänsä aivan oikea suunta. Taloyhtiöiden korjausvelan jatkuvasti kasvaessa ullakkorakentaminen voi olla mitä erinomaisin tapa rahoittaa suuria peruskorjauksia. Tämä onkin varmasti usein se porkkana, joka saa asiassa taloyhtiöiden hallituksiin positiivista vipinää. Tämän vipinän valitettavasti turhan raskaat ja ehdottamat vaatimukset taloyhtiölle liian usein lamauttavat.

Kaupungin onkin nyt syytä lähteä keventämään ullakkorakentamisen ehtoja. Vaatimusten harkinnanvaraisuutta tulisi lisätä ja ehdottomia ehtoja tulisi asettaa mahdollisimman vähän, jos suinkaan. Olen vakuuttunut, että muutoksilla saadaan taloyhtiöiden osakkaat entistä suopeimmiksi hankkeille ja sitä kautta kasvatettua halutun asumismuodon tarjontaa.

* * *

Jk. Alla olevasta linkistä löytyy kartta, jossa on Helsingin määrittelemät ullakkorakentamisen kaupunkikuvalliset vyöhykkeet, jotka aikoinaan torppasivat haikailuni mahdollisesta ylimmän kerroksen asunnon laajentamisesta vintille

www.hel.fi/static/ksv/www/Ullakkokartta.pdf

Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 31.5.

Joukkoliikenne ei juhlapuheilla parane!

Helsingissä on ollut viime kuukausina käynnissä merkillinen näytelmä Pietari Kalmin kadun joukkoliikennesuunnitelmasta. Siihen on liittynyt jos jonkinlaista päätöksentekoa ja kansalaisliikettä.

Mistä kaikki saikaan alkunsa? Pohjimmiltaan kyseessä on ollut tarve parantaa Helsingin yliopiston Kumpulan kampusalueen joukkoliikennepalveluja ja nopeuttaa ns. Tiedelinjan reittiä. Tunnen asian kohtuullisen hyvin YTV:n hallituksen pj:nä ja oltuani viime valtuustokauden alkuvuodet kaupunkisuunnittelulautakunnassa varapuheenjohtajana.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti lokakuussa 2005 palauttaa voimassa olevan asemakaavan mukaisen Pietari Kalmin kadun joukkoliikennekadun liikennesuunnitelman ja velvoitti tuolloin virastoa tutkimaan satamaradan tilan käyttöä joukkoliikennekaduksi. Olin itse tätä päätöstä lautakunnassa tekemässä ja olen edelleen vakuuttunut, että satamaradan pohja olisi mitä otollisin joukkoliikennekatu.

Joulukuussa 2008 eli kolme vuotta(!) edellä mainitun päätöksen jälkeen lautakuntaan tuotiin satamaradan pohjaa hyödyntävä esitys Vallilanlaakson joukkoliikennekadun edellyttämien asemakaavojen muuttamiseksi. Sama lautakunta, joka oli juuri tämänlaista esitystä kolme vuotta aiemmin vaatinut, ei sitä enää hyväksynytkään. Johdonmukaisuudesta lautakunnan jäseniä ei ainakaan voi syyttää. Itse en enää tuolloin ollut lautakunnassa.

Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (sd) ei aiheesta tyytynyt lautakunnan päätökseen, vaan toi asian kaupunginhallitukseen, joka tämän vuoden helmikuussa päättikin kumota kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen. Lisäksi kaupunginhallitus kehotti lautakuntaa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta voimassa olevan asemakaavan mukainen yhteys, Pietari Kalmin kadun jatkeeseen perustuva joukkoliikennekatu, voitaisiin toteuttaa. Tätä linjausta tuin itsekin, sillä satamaratavaihtoehdolle ei valitettavasti ollut saatavissa enemmistöä ja mikä vain ratkaisu oli joukkoliikenteen kehittämisen kannalta parempi kuin nykytilanne. Lisäksi ratkaisu oli nopeasti toteutettavissa, koska se on voimassa olevien asemakaavojen mukainen.

Huhtikuun alussa kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kuitenkin hylätä edellä kuvatun kaupunginhallituksen enemmistön mukaisen esityksen ja haudata koko asian lisäselvityksiin, joista yksi koskee juuri satamaratapohjaa hyödyntävää joukkoliikennekatua, jonka lautakunta jo kertaalleen joulukuussa hylkäsi.

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä toi asian uudelleen kaupunginhallitukseen viime maanantaina, mutta tällä kertaa äänestyksen jälkeen hallitus päätti olla kumoamatta lautakunnan päätöstä vihreiden ja demareiden äänin. Jälleen kerran demarit kiskaisivat maton oman kaupunginjohtajansa alta, kuten Hitas-asiassa aiemmin tänä vuonna.

Melkoista farssia siis koko asian käsittely eikä lainkaan kunniaksi meille päättäjille. Valitettavaa asiassa on, että päätöksentekijöiden epäjohdonmukaisen käyttäytymisen ja kumpulalaisten nimbyjen toiminnan kärsijöinä ovat tavalliset helsinkiläiset ja erityisesti Kumpulan kampuksella työskentelevät ja opiskelevat sekä muut tiedelinjan asiakkaat. Asiaan on nyt tuhrattu yli kolme vuotta saamatta mitään aikaan. Tilanne tuskin paranee seuraavan kolmenkaan aikana. Helsingin yliopisto ja yliopistoväki ansaitsee mielestäni parempaa kohtelua kotikaupungiltaan.

Hämmästellen kysynkin, tätäkö on vihreiden joukkoliikenteen edistäminen tai yliopistopolitiikka käytännössä? Se vastaa kovin heikosti heidän vaaliohjelmien tai juhlapuheiden sisältöä. Kun pohtii heidän toimintansa motiiveja, niin väistämättä nousee mieliin se tosiasia, että vihreät olivat Kumpulassa selvästi suosituin puolue viime vaaleissa. Loppupelissä vain teot ratkaisevat ja joskus olisi kokonaisuuden edun nimissä uskallettava tehdä paikallisesti vaikeitakin päätöksiä!

Tappion aiheuttamaa katkeruutta, saattaisi joku tokaista tästä kirjoituksesta. Ehkäpä, mutta varmasti ainakin pettymystä huonoina säilyvien joukkoliikenneyhteyksien takia.

Alkuperäinen teksti julkaistu kolumnina Töölöläisessä 19.4.2009

Hitaasti muuttuu HITAS

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli tämän viikon keskiviikon kokouksessaan Hitas –järjestelmän kehittämistä.

Asia sai jo kaupunginhallituksessa koomisia piirteitä, mutta valtuuston häpeäksi voi kyllä laskea, että se onnistui tekemään koko asiasta todellisen farssin. Farssin, jonka käsikirjoittajina kunnostautuivat ennen kaikkea Helsingin demarit.

Taustaksi lienee syytä kerrata, mistä asiassa on pääpiirteittäin kyse. Helsinki on 1970-luvun lopulta soveltanut tietyille vuokratonteilleen asuntojen hinta- ja laatutason sääntelyjärjestelmää (=Hitas-järjestelmä). Järjestelmän sinänsä hyvänä tavoitteena on ollut kohtuuhintaisten omistusasuntojen tarjoaminen niin, että ne myös säilyvät kohtuuhintaisina hintasääntelyn voimin.

Todellinen elämä vaan ei aina toimi niin kuin päättäjät haluaisivat. Kuten kaikki olemme saaneet vuosien varrella lukea, on järjestelmä johtanut erilaisiin väärinkäytöksiin. Suomi-Soffan sohvasta ei koskaan ole maksettu samanlaisia hintoja kuin Hitas-asunnon vaihtaessa omistajaa jossain päin Helsinkiä. Nämä väärinkäytökset ovat omiaan osoittamaan kuinka vaikeaa, käytännössä jopa mahdotonta, on luoda aidosti toimivaa säädeltyä järjestelmää omistusasuntomarkkinoille. Myös apulaisoikeusasiamies on eri otteissa kiinnittänyt huomiota järjestelmän epäkohtiin ja vaatinut niiden korjaamista.

Järjestelmään liittyvistä ongelmista johtuen viime syksynä ryhdyttiin valmistelemaan virkamiesvoimin esitystä eri epäkohtien poistamiseksi. Tämä työ tehtiin hyvin perusteellisesti ja sitä käsiteltiin ennen kaupunginhallitusta ja –valtuustoa myös useissa lautakunnissa.

Esityksen mukaan muun muassa olemassa olevat Hitas-yhtiöt voisivat hakea 20 vuoden kuluttua valmistumisestaan vapautusta säännöstelystä ja ne minimissään yli 20 vuotta vanhat yhtiöt, joissa järjestelmän määräämä enimmäishinta ylittää alueen markkinahinnan vapautuisivat kaupungin ilmoituksella sääntelystä. Lisäksi uudet Hitas-asunnot vapautuisivat automaattisesti rajoituksista 20 vuoden kuluttua.

Näillä esityksillä järjestelmän pahimmat valuvirheet olisi saatu korjattua ja ainakin kohtuuttomimmat Hitas-järjestelmän luomat loukot purettua. Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (sd.) toi tämän esityksen kaupunginhallitukseen. Mutta mitä tekivät hänen puoluetoverit? Kiskaisivat maton toveri Penttilän alta niin että raikui.

Kaiken edellä mainitun kruunasi se, että demarijäsenet tekivät ilmeisesti lainvastaisen muutosesityksen tasavertaisuuden nimissä ja mikä huiminta tämä lainvastainen esitys päätyi vieläpä pohjaesitykseksi valtuustoon. Valtuustossa sitten demarit vastustivat tätä omaa esitystään ja runnoivat palautuksen läpi vihreiden tukemana. Voiko tähän koko näytelmään muuta todeta kuin: Farssi, farssimpi ja Stadin demarit!

Summa summarum, sen enempää demareilla, vihreillä kuin vasemmistoliitollakaan ei näytä olevan halua päästää Hitas-loukkoihin ajautuneita helsinkiläisiä pälkähästä. Se siitä solidaarisuudesta…

Alkuperäinen teksti julkaistu Töölöläisessä kolumnina 22.3.09