Tatu Rauhamäki

Vesi puhuttaa jatkossakin

2009-11-14T12:01:00.002+02:00

Rautatientorin metroasemalla viikko sitten tapahtunut vesivahinko on puhuttanut kaupunkilaisia koko viikon ajan. Sotkihan vahinko metron liikenteen sulkien kyseisen aseman useiksi kuukausiksi eteenpäin. Onneksi Kampin tai Kaisaniemen asemat eivät kuitenkaan sijaitse kohtuuttoman kaukana.

Onnettomuus on aiheuttanut varmasti laajempaakin huolta vesi- ja viemäriverkostojen kunnosta. Eikä sinänsä täysin aiheetta. Helsingin kaupungin alueella on nimittäin kaikkiaan yli 1000 kilometriä vesijohtoa ja lähes 2000 kilometriä viemäreitä. Keski-ikä verkostolla on yli 40 vuotta.

Edellä mainittu huomioiden on selvää, että tietty määrä putkirikkoja tai tukoksia syntyy väistämättä jo mittakaavasta johtuen. Valitettavasti on myös totta, että menneiden vuosien ja vuosikymmenten aikana verkostoon on kertynyt riittämättömästä saneerauksesta korjausvelkaa.

Viime vuosina korjauspanostuksia on nostettu merkittävästi. Näitä satsauksia joudutaan tulevina vuosina jatkamaan, jotta kaikille helsinkiläisille voidaan taata elintärkeät vesihuoltopalvelut vähintään yhtä laadukkaasti kuin tähänkin asti. Tämä taas ei voi olla heijastumatta tulevaisuudessa myös vesihuollon palvelujen hintoihin koko pääkaupunkiseudulla. Miksi sitten Helsingissä tehdyt saneeraustoimet heijastuvat jatkossa koko pääkaupunkiseudun vesipalvelujen hintoihin. Asiaan on yksinkertainen selitys.

Vuodenvaihteessa niin Helsingin, Espoon, Vantaan kuin Kauniaistenkin vesilaitokset yhdistyvät uuteen HSY Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut –kuntayhtymään. Samalla sinne siirtyvät YTV:stä myös jätehuollon palvelut. Kuntayhtymästä tulee Suomen suurin vesi- ja ympäristöalan toimija, jolla on yli 800 työntekijää.

Kaupunkilaisen kannalta muutos ei tule välittömästi näkymään kuin YTV:n ja Helsingin Veden logojen korvautumisena HSY:n uudella logolla. Palveluiden tuottaminen jatkuu vuodenvaihteen jälkeen täysin normaalilla tavalla.

Uuden kuntayhtymän myötä vesimaksut tullaan yhtenäistämään sen toiminta-alueella muutaman lähivuoden aikana. Helsinkiläisille tämä valitettavasti tarkoittaa vesimaksujen nousua osittain edellä mainituista saneerauspaineistakin johtuen. HSY:n hallitus käsittelee tätä asiaa ensi keväänä, mutta jo nyt voi luvata, että vesimaksumme muihin suomalaisiin kaupunkeihin verrattuna tulevat olemaan jatkossakin kilpailukykyisiä.

Rautatientorin tapahtuma oli kuitenkin melkoinen muistutus. Meidän on väistämättä investoitava riittävästi vesihuollon verkostoon taataksemme laadukkaan ja toimintavarman vesihuollon asukkaillemme. Vaikka se sitten maksaisikin vähän enemmän kuin nykyisin.

Julkaistu Töölöläisessä 15.11.2009

Katajanokan hotelli – kauhistus vai kaunistus?

2009-10-25T20:35:00.004+02:00

Noin kuukausi sitten vaihdoin kaupungin luottamustehtävästä toiseen. Kaupunginhallituksen rivijäsenyys sai jäädä, kun tarjoutui mahdollisuus siirtyä kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajaksi. Aivan sokkona en tehtävään sukeltanut, sillä edeltävällä valtuustokaudella ehdin toimia noin kahden ja puolen vuoden ajan kyseisen lautakunnan varapuheenjohtajana.

Moni on tullut kysymään, miksi olin valmis jättämään niinkin mielenkiintoisen paikan kuin kaupunginhallitus. Vastausta olen perustellut niin muille kuin itsellenikin seuraavasti: maankäytön suunnittelu on kunnallisen vallankäytön ydin. Puhutaan ns. kunnallisesta kaavoitusmonopolista, joka perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Ja kukapa poliitikko vallasta kieltäytyisi, sillä sehän on väline asioihin vaikuttamiselle ja vaikuttamaanhan lienee jokainen politiikkaan mukaan lähtenyt pyrkii.

Toinen tehtävänvaihtoon kannustanut seikka oli se, että kaupunkisuunnittelu on hyvin kauas tulevaisuuteen suuntautuvaa. Se muokkaa kaupunkikuvaa peruuttamattomasti ja pysyvästi. Hyvässä ja pahassa, sanoisi varmasti joku vääräleuka. Eikä edes olisi aivan väärässä väitteessään. Toisaalta kaupunkisuunnittelussa toiselle hyvä on kovin usein toiselle paha ja toisin päin. Makuasioita kun usein ovat.

Sain kyllä tuta jo lautakunnan varapuheenjohtajana aikanaan, että erityisesti eniten kiisteltyihin hankkeisiin suhtaudutaan kaupunkilaisten keskuudessa hyvinkin tunteenomaisesti. "Rakentavaa kritiikkiä" ropisi ja tulee varmasti ropisemaan tämänkin kauden aikana niin, että meiliboxi vain paukkuu. Hyvä niin, sillä mielipiteet ovat tervetulleita ja kaupungin kehittämisestä pitääkin käydä keskustelua.

Kun nyt päästiin kiisteltyihin hankkeisiin, niin yksi taitaa viime ajoilta nousta ylitse muiden: nimittäin Katajanokan hotellihanke. Hankehan on ollut reippaasti julkisuudessa ja jokainen, jonka kanssa asiasta olen keskustellut, tuntuu omaavan siitä vahvan mielipiteen suuntaan tai toiseen.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa asia jäi viikko sitten kolmeksi viikoksi pöydälle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun nykyinen lautakunta asiaa pääsi käsittelemään, sillä edeltävän kerran se oli lautakunnassa viime kauden lopulla. Tämä osittain selittänee halun hieman tavallista pidempään tuumaustaukoon.

Kaikesta hankkeeseen eri aikoina kohdistuneesta kritiikistä huolimatta oma kantani on muodostunut eri vaiheiden jälkeen entistä positiivisemmaksi. Hankkeesta lautakunnalle esitetyt demot sekä havainnekuvat vain vahvistivat käsitystäni. Meidän pitää uskaltaa muuttaa kaupunkiamme, ottaa riskejä ja luoda sitä kautta uutta ja mielenkiintoista Helsinkiä.

Ne töölöläiset, jotka kuuluvat minua vanhempiin sukupolviin, muistavat varmasti kuinka tiukasti ja laajasti Temppeliaukion kirkkoa aikanaan vastustettiin aina arkkitehdeistä meihin maallikoihin asti. Minä olen kyseisestä vastustuksesta vain lukenut ja kuullut. Olen kuitenkin mielessäni hiljaa nostanut hattua silloiselle päättäjäpolvelle, että he uskalsivat. Uskalsivat ja synnyttivät yhden hienoimmista kaupunkimme nykyrakennuksista.

Uskon vakaasti, että nyt on aika jälleen uskaltaa. Uskaltaa tehdä jotain aikaisemmasta poikkeavaa ja uutta kotikaupunkiimme. Aika toimikoon sitten lahjomattomana tuomarina siinä, onko kyseessä kaunistus vai kauhistus.

JK.

Katajanokan hotellihankkeesta ja muista kaupunkisuunnittelulautakunnan asioista löytyy infoa netistä: www.hel.fi/ksv

Tässä myös toinen vinkki niille, joita kaupunkimme uudet asuinalueet kiinnostavat: http://www.uuttahelsinkia.fi

Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 25.10.

Ullakkorakentamisen ehdot kohtuuttomia

2009-05-31T22:04:00.003+03:00

Kuinkahan moni meistä töölöläisistäkin on joskus haaveillut ullakkoasumisesta? Ainakin allekirjoittanut on ja vieläpä useasti. Vaikka olisi yhtä rajoittunut asuntoilmoitusten tarkkailija kuin itse olen – vain Töölössä sijaitsevat asunnot kiinnostavat - ei voi olla kiinnittämättä huomiota trendikkäästi sisustettujen ja huippuvarusteltujen ullakkoasuntojen ilmoituksiin.

Lyhyt galluppi kaveripiirissä vahvisti käsitystäni – kiinnostusta ullakkoasumiseen tuntuu riittävän. Kyselyä tehdessäni törmäsin myös ristiriitaisempaan suhtautumiseen koko asiaan. Kyse ei suinkaan ollut ahdasmielisestä kyseisen asumismuodon vastustamisesta, vaan siitä, että ullakkorakentamisen ehdot, joita Helsingissä sovelletaan, ovat monissa tapauksissa kohtuuttomia.

Kaupunki muun muassa vaatii kiinteistöltä ja suunnitelmalta seuraavia asioita:

-Asukkaiden yhteistilat ovat rakennusvalvontaviraston yhteistilaohjeen periaatteiden mukaisia ja pihat ovat viihtyisät tai ne kunnostetaan ullakkorakentamisen yhteydessä

-Ullakkorakentamisessa on turvattava rakennuksen rakennustaiteellisten ja historiallisten sekä kaupunkikuvallisten arvojen säilyminen

-Pihalla mahdollisesti olevat autopaikat tulee poistaa. Kiinteistön maanalaiset autonsäilytystilat on varattava asukkaiden autopaikoiksi

Olen aikoinaan näihin ehtoihin tutustunut itsekin ja niistä käynyt myös kaupungin virkamiesten kanssa muutamia toistaiseksi hedelmättömiä keskusteluja. Osa näistä ehdoista – rakentamistapaohjeista - on nimittäin omiaan merkittävästikin rajoittamaan ullakkorakentamista kotikaupungissamme. Erityisesti vaade autopaikkojen poistamisesta vähentää osakkeiden innostusta ullakkorakentamiseen.

Helsinki laajensi tämän vuoden alusta ullakkorakentamisaluetta keskustan kaupunginosien ulkopuolelle. Tämä on sinänsä aivan oikea suunta. Taloyhtiöiden korjausvelan jatkuvasti kasvaessa ullakkorakentaminen voi olla mitä erinomaisin tapa rahoittaa suuria peruskorjauksia. Tämä onkin varmasti usein se porkkana, joka saa asiassa taloyhtiöiden hallituksiin positiivista vipinää. Tämän vipinän valitettavasti turhan raskaat ja ehdottamat vaatimukset taloyhtiölle liian usein lamauttavat.

Kaupungin onkin nyt syytä lähteä keventämään ullakkorakentamisen ehtoja. Vaatimusten harkinnanvaraisuutta tulisi lisätä ja ehdottomia ehtoja tulisi asettaa mahdollisimman vähän, jos suinkaan. Olen vakuuttunut, että muutoksilla saadaan taloyhtiöiden osakkaat entistä suopeimmiksi hankkeille ja sitä kautta kasvatettua halutun asumismuodon tarjontaa.

* * *

Jk. Alla olevasta linkistä löytyy kartta, jossa on Helsingin määrittelemät ullakkorakentamisen kaupunkikuvalliset vyöhykkeet, jotka aikoinaan torppasivat haikailuni mahdollisesta ylimmän kerroksen asunnon laajentamisesta vintille

www.hel.fi/static/ksv/www/Ullakkokartta.pdf

Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 31.5.

Joukkoliikenne ei juhlapuheilla parane!

2009-04-19T19:44:00.001+03:00

Helsingissä on ollut viime kuukausina käynnissä merkillinen näytelmä Pietari Kalmin kadun joukkoliikennesuunnitelmasta. Siihen on liittynyt jos jonkinlaista päätöksentekoa ja kansalaisliikettä.

Mistä kaikki saikaan alkunsa? Pohjimmiltaan kyseessä on ollut tarve parantaa Helsingin yliopiston Kumpulan kampusalueen joukkoliikennepalveluja ja nopeuttaa ns. Tiedelinjan reittiä. Tunnen asian kohtuullisen hyvin YTV:n hallituksen pj:nä ja oltuani viime valtuustokauden alkuvuodet kaupunkisuunnittelulautakunnassa varapuheenjohtajana.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti lokakuussa 2005 palauttaa voimassa olevan asemakaavan mukaisen Pietari Kalmin kadun joukkoliikennekadun liikennesuunnitelman ja velvoitti tuolloin virastoa tutkimaan satamaradan tilan käyttöä joukkoliikennekaduksi. Olin itse tätä päätöstä lautakunnassa tekemässä ja olen edelleen vakuuttunut, että satamaradan pohja olisi mitä otollisin joukkoliikennekatu.

Joulukuussa 2008 eli kolme vuotta(!) edellä mainitun päätöksen jälkeen lautakuntaan tuotiin satamaradan pohjaa hyödyntävä esitys Vallilanlaakson joukkoliikennekadun edellyttämien asemakaavojen muuttamiseksi. Sama lautakunta, joka oli juuri tämänlaista esitystä kolme vuotta aiemmin vaatinut, ei sitä enää hyväksynytkään. Johdonmukaisuudesta lautakunnan jäseniä ei ainakaan voi syyttää. Itse en enää tuolloin ollut lautakunnassa.

Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (sd) ei aiheesta tyytynyt lautakunnan päätökseen, vaan toi asian kaupunginhallitukseen, joka tämän vuoden helmikuussa päättikin kumota kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen. Lisäksi kaupunginhallitus kehotti lautakuntaa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta voimassa olevan asemakaavan mukainen yhteys, Pietari Kalmin kadun jatkeeseen perustuva joukkoliikennekatu, voitaisiin toteuttaa. Tätä linjausta tuin itsekin, sillä satamaratavaihtoehdolle ei valitettavasti ollut saatavissa enemmistöä ja mikä vain ratkaisu oli joukkoliikenteen kehittämisen kannalta parempi kuin nykytilanne. Lisäksi ratkaisu oli nopeasti toteutettavissa, koska se on voimassa olevien asemakaavojen mukainen.

Huhtikuun alussa kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kuitenkin hylätä edellä kuvatun kaupunginhallituksen enemmistön mukaisen esityksen ja haudata koko asian lisäselvityksiin, joista yksi koskee juuri satamaratapohjaa hyödyntävää joukkoliikennekatua, jonka lautakunta jo kertaalleen joulukuussa hylkäsi.

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä toi asian uudelleen kaupunginhallitukseen viime maanantaina, mutta tällä kertaa äänestyksen jälkeen hallitus päätti olla kumoamatta lautakunnan päätöstä vihreiden ja demareiden äänin. Jälleen kerran demarit kiskaisivat maton oman kaupunginjohtajansa alta, kuten Hitas-asiassa aiemmin tänä vuonna.

Melkoista farssia siis koko asian käsittely eikä lainkaan kunniaksi meille päättäjille. Valitettavaa asiassa on, että päätöksentekijöiden epäjohdonmukaisen käyttäytymisen ja kumpulalaisten nimbyjen toiminnan kärsijöinä ovat tavalliset helsinkiläiset ja erityisesti Kumpulan kampuksella työskentelevät ja opiskelevat sekä muut tiedelinjan asiakkaat. Asiaan on nyt tuhrattu yli kolme vuotta saamatta mitään aikaan. Tilanne tuskin paranee seuraavan kolmenkaan aikana. Helsingin yliopisto ja yliopistoväki ansaitsee mielestäni parempaa kohtelua kotikaupungiltaan.

Hämmästellen kysynkin, tätäkö on vihreiden joukkoliikenteen edistäminen tai yliopistopolitiikka käytännössä? Se vastaa kovin heikosti heidän vaaliohjelmien tai juhlapuheiden sisältöä. Kun pohtii heidän toimintansa motiiveja, niin väistämättä nousee mieliin se tosiasia, että vihreät olivat Kumpulassa selvästi suosituin puolue viime vaaleissa. Loppupelissä vain teot ratkaisevat ja joskus olisi kokonaisuuden edun nimissä uskallettava tehdä paikallisesti vaikeitakin päätöksiä!

Tappion aiheuttamaa katkeruutta, saattaisi joku tokaista tästä kirjoituksesta. Ehkäpä, mutta varmasti ainakin pettymystä huonoina säilyvien joukkoliikenneyhteyksien takia.

Alkuperäinen teksti julkaistu kolumnina Töölöläisessä 19.4.2009

Hitaasti muuttuu HITAS

2009-04-08T14:42:00.001+03:00

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli tämän viikon keskiviikon kokouksessaan Hitas –järjestelmän kehittämistä.

Asia sai jo kaupunginhallituksessa koomisia piirteitä, mutta valtuuston häpeäksi voi kyllä laskea, että se onnistui tekemään koko asiasta todellisen farssin. Farssin, jonka käsikirjoittajina kunnostautuivat ennen kaikkea Helsingin demarit.

Taustaksi lienee syytä kerrata, mistä asiassa on pääpiirteittäin kyse. Helsinki on 1970-luvun lopulta soveltanut tietyille vuokratonteilleen asuntojen hinta- ja laatutason sääntelyjärjestelmää (=Hitas-järjestelmä). Järjestelmän sinänsä hyvänä tavoitteena on ollut kohtuuhintaisten omistusasuntojen tarjoaminen niin, että ne myös säilyvät kohtuuhintaisina hintasääntelyn voimin.

Todellinen elämä vaan ei aina toimi niin kuin päättäjät haluaisivat. Kuten kaikki olemme saaneet vuosien varrella lukea, on järjestelmä johtanut erilaisiin väärinkäytöksiin. Suomi-Soffan sohvasta ei koskaan ole maksettu samanlaisia hintoja kuin Hitas-asunnon vaihtaessa omistajaa jossain päin Helsinkiä. Nämä väärinkäytökset ovat omiaan osoittamaan kuinka vaikeaa, käytännössä jopa mahdotonta, on luoda aidosti toimivaa säädeltyä järjestelmää omistusasuntomarkkinoille. Myös apulaisoikeusasiamies on eri otteissa kiinnittänyt huomiota järjestelmän epäkohtiin ja vaatinut niiden korjaamista.

Järjestelmään liittyvistä ongelmista johtuen viime syksynä ryhdyttiin valmistelemaan virkamiesvoimin esitystä eri epäkohtien poistamiseksi. Tämä työ tehtiin hyvin perusteellisesti ja sitä käsiteltiin ennen kaupunginhallitusta ja –valtuustoa myös useissa lautakunnissa.

Esityksen mukaan muun muassa olemassa olevat Hitas-yhtiöt voisivat hakea 20 vuoden kuluttua valmistumisestaan vapautusta säännöstelystä ja ne minimissään yli 20 vuotta vanhat yhtiöt, joissa järjestelmän määräämä enimmäishinta ylittää alueen markkinahinnan vapautuisivat kaupungin ilmoituksella sääntelystä. Lisäksi uudet Hitas-asunnot vapautuisivat automaattisesti rajoituksista 20 vuoden kuluttua.

Näillä esityksillä järjestelmän pahimmat valuvirheet olisi saatu korjattua ja ainakin kohtuuttomimmat Hitas-järjestelmän luomat loukot purettua. Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (sd.) toi tämän esityksen kaupunginhallitukseen. Mutta mitä tekivät hänen puoluetoverit? Kiskaisivat maton toveri Penttilän alta niin että raikui.

Kaiken edellä mainitun kruunasi se, että demarijäsenet tekivät ilmeisesti lainvastaisen muutosesityksen tasavertaisuuden nimissä ja mikä huiminta tämä lainvastainen esitys päätyi vieläpä pohjaesitykseksi valtuustoon. Valtuustossa sitten demarit vastustivat tätä omaa esitystään ja runnoivat palautuksen läpi vihreiden tukemana. Voiko tähän koko näytelmään muuta todeta kuin: Farssi, farssimpi ja Stadin demarit!

Summa summarum, sen enempää demareilla, vihreillä kuin vasemmistoliitollakaan ei näytä olevan halua päästää Hitas-loukkoihin ajautuneita helsinkiläisiä pälkähästä. Se siitä solidaarisuudesta…

Alkuperäinen teksti julkaistu Töölöläisessä kolumnina 22.3.09

Maata myyntiin Helsinki!

2009-02-27T11:58:00.001+02:00

Viime kuukausina on julkisuudessa puhuttanut kaupungin omistamien tonttien maanvuokrasopimusten uusiminen. Asia jäi kuluneella viikolla kaupunginhallituksessa pöydälle odottamaan talousraamien maaliskuista käsittelyä. Pöydällepano sinänsä oli perusteltu, sillä raamien yhteydessä saadaan laajempi kokonaiskuva kaupungin taloudellisesta tilanteesta, johon myös tontinvuokrista saatavilla tuloilla on oma vaikutuksensa.

Helsingin maapolitiikka on lähtenyt jo vuosikymmeniä siitä, että kaupunki omistaa mahdollisimman paljon alueellaan olevasta maapohjasta. Pääosin Helsingin maapolitiikkaa voidaankin pitää onnistuneena. Se on mahdollistanut kaupungin suunnitelmallisen kehittämisen vuosikymmenten varrella.

Mutta liian puritaani ei tässäkään kysymyksessä saisi olla. Kaupunki voisi huoletta tarjota vuokratonttejaan taloyhtiöille ostettavaksi. Tätä periaatteellista keskustelua ei ole juuri lainkaan käyty, kun julkisuudessa tai kulisseissa on kiistelty pitäisikö vuokrasopimusten tuottoprosentin olla nykyisen neljän sijaan kaksi tai kolme.

Useat taloyhtiöt ovat kuitenkin ilmaisseet tämän prosessin aikana ja muutoinkin halukkuutta vuokratonttinsa lunastukseen. Virallinen Helsinki on vastannut näihin ehdotuksiin penseän kielteisesti. Tälläkin kertaa kaupunginhallituksen esityslistojen perusteluissa tähän ehdotukseen annetaan tyly vastaus: ”Maapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on yhdyskunnan kehittämistarpeiden turvaaminen. Helsingissä tähän on pyritty muun muassa suosimalla tonttien vuokraamista myynnin sijasta ja rakennettuja asuntotontteja on toistaiseksi myyty vain muutamissa poikkeustapauksissa”.

Nostin myyntimahdollisuutta jälleen esille, kun kävimme keskusteluja muiden poliittisten ryhmien kanssa tontinvuokrista ennen asian pöydällepanoa. Vastaanotto kahden muun suuren ryhmän osalta oli lähes tyrmäävä. Erityisesti vasemmiston suunnan reagoinneista päätellen kyse oli lähinnä kunnianloukkaukseen verrattavasta teosta. En erityisemmin yllättänyt, sillä vastaavaan reaktioon on asiassa törmätty ennenkin.

Vaikka vahvasti näyttääkin nyt siltä, että maanvuokrasopimusten uudistamisen yhteydessä asiassa ei päästäisi eteenpäin, niin tiettyä avointa suhtautumista maanmyyntiin voisi toivoa ainakin vihreiden suunnalta, joilla ei pitäisi olla asian suhteen aatteellisiakaan lukkoja.

Helsingillä on edessään mittavat investoinnit. Talouden tilanne finanssikriiseineen taas tulee väistämättä ajamaan myös kaupungin talouden ahtaammalle kuin uskallamme kuvitellakaan. Tästä johtuen taloudellista toimeliaisuutta pitäisi voida pitää kaikin eri tavoin yllä, eikä esimerkiksi uusien satamalta vapautuneiden asuinalueiden rakentamista saisi päästää lykkääntymään.

Vapautetaan siis pääomia maapohjasta tulevaisuutta ja toivoa rakentaville investoinneille antamalla taloyhtiöille mahdollisuus lunastaa tonttejaan. Näin saadaan maan omistukseen sidottu laiska raha liikkeelle ja kiinteistöveroilla kerätään vielä osa saamatta jääneestä vuokratuotosta kaupungille.

JK. Nyt uusittavana olevia maanvuokrasopimuksia löytyy myös täältä Taka-Töölöstä, mutta ennen oma lehmä-epäilysten heittelemistä haluan todeta, että kirjoittaja asuu taloyhtiönsä omistamalla tontilla sijaitsevassa asunnossa.

(kirjoitus on julkaistu Töölöläisessä kolumnina 22.2.)

Kivijalkojen mustien aukkojen uhka

2009-01-22T14:00:00.002+02:00

Mikä tekee kaupungista kaupungin? Kaupunki on tietysti monia asioita ja myös eri asioita jokaiselle kaupunkilaiselle, mutta ainakin minulle kaupunkia parhaimmillaan edustaa elävä, vaihtelurikas ja monipuolinen elinympäristö. Nämä samat asiat erottavat useasti myös kantakaupungin muista, erityisesti lähiömäisistä, kaupunginosista.

Ankeimmillaan kaupunki on alueilla, joissa on asuintaloja asuintalojen vieressä ilman minkäänlaisia kohtaamispaikkoja tai lähipalveluja ihmisille. Näitäkin alueita Helsingistä valitettavasti löytyy, mutta erityisen tuttuja ne ovat naapurikaupungeistamme ja kehyskunnista.

Fyysisesti kantakaupunki erottuu varmasti voimakkaimmin rakennuksissa, mutta vielä olennaisempaa on se, mitä itse rakennuksissa on asuntojen lisäksi. Katutason kerros on tässä mielessä merkittävin. Kivijaloissa toimivat liikkeet luovat kaupunkimaisen tunnelman. Myymälät, ravintolat, parturi-kampaamot ja muut palvelut tarjoavat juuri niitä satunnaisia kohtaamispaikkoja, johon kantakaupungin vetovoima pohjautuu.

Mutta kuinka me kaupunkilaiset pidämme huolta kivijalkaliikkeiden elinkelpoisuudesta? Emme kovinkaan hyvin, jos on uskominen vaikkapa kaupanalan tutkimuksiin. Yhä useampi meistä sinkoaa viikonloppuisin ja jopa arki-iltoinakin ostoksille kehien ostosparatiiseihin – itiksiin, omenoihin ja jumboihin tai mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Jokainen tällainen ostosmatka nakertaa kantakaupungin palveluita.

Olemmekin kaikki omalla käyttäytymisellämme virittämässä joutsenlaulua kivijalkojen liikkeille. Jos emme aktiivisesti ryhdy näiden todellisten lähipalvelujen käyttäjiksi, on turha nyyhkiä sen enempää niiden kuin muutenkaan kaupunkimaisen ympäristön perään.

Viime laman ajoilta mieliin on jäänyt unohtumattomasti lukuisat mustat aukot kivijaloissa. Nousun myötä nuo synkät, tyhjyyttään ammottavat liiketilat onneksi vähitellen katosivat uusien yrittäjien ja liikkeiden myötä.

Lähivuosina näyttäisi olevan jälleen haastavat taloudelliset ajat edessä. Vain omalla päivittäisellä asioimiskäyttäytymisellä ja sen muutoksella voimme varmistaa, etteivät nuo kivijalkojen mustat aukot palaa katukuvaan ja osaksi arkeamme.

(kirjoitus on julkaistu Töölöläisessä kolumnina 18.1.)

Saako kaupunkilainen omistaa auton?

2008-12-14T17:43:00.005+02:00

Tämä kysymys nousi mieleeni useaan otteeseen lokakuisen kuntavaalikampanjan aikana, kun tutustuin eräiden puolueiden ja erityisesti niiden yksittäisten ehdokkaiden ohjelmiin ja teeseihin. Niin voimallisesti niissä tuomittiin yksityisautoilu ja oltiin valmiita tekemään lähes mitä tahansa autoilun vaikeuttamiseksi kotikaupungissamme.

Meillä suomalaisilla on ikävä tyyli luokitella ihmisiä. Erityisesti auton omistavista kantakaupunkilaisesta on tiettyjen piirien toimesta jo vuosia pyritty luomaan kuvaa omana paarialuokkanaan, joka itsekkäästi pitää kiinni omasta autostaan välittämättä sen enempää lähiympäristöstään kuin ilmastonmuutoksesta.

Kyllä kantakaupunkilaisellakin on oikeus käydä omalla autolla landella kesämökillään, laskettelemassa viikonloppuna tai shoppailemassa vaikka huonekaluja Kehä III:n varrella. Minä en halua kantakaupungista, en ainakaan Töölöstä, vaihtoehtoihmisten reservaattia, jossa riksat kulkevat ja kivijalkakaupasta saa vain ituja ruuakseen. Kaupunkiin pitää mahtua kaikenlaisia ihmisiä ja kaikenlaista elämää. Monimuotoisuus luo elinvoimaisen ja innovatiivisen kaupungin, joka on dynaaminen, mutta samalla suvaitseva ja kanssaihmisistä välittävä.

Sekaan mahtukoon jatkossakin meitä, jotka haluamme omistaa auton. Sillä jos kaikki kantakaupunkilaiset autonomistajat muuttaisivat täältä muualle Helsingin seudulle, kasvaisi ajettujen kilometrien määrä merkittävästi työmatkojen ja kauppareissujen pidentyessä.

Toisaalta taas me auton omistavat kantakaupunkilaiset voisimme miettiä omia liikkumistottumuksiamme. Jospa mekin joka kerta autoon hypätessämme, kysyisimme itseltämme sujuisiko tämä matka yhtä lailla kävellen, pyöräillen tai julkisilla?

Olen itse aina ollut vahva joukkoliikenteen puolestapuhuja – en YTV:n luottamustoimeni takia vaan sen aktiivisena käyttäjänä ja kannattajana. En harkitsekaan lähteväni kotoani Töölöstä keskustaan omalla autolla. Sporalla mennään ja sillä selvä, on sitten kyse jokapäiväisestä työmatkasta tai muista riennoista kaupungilla.

Helsingin joukkoliikenne on hyvin toimivaa – voimme olla siitä syystäkin ylpeitä. Sporat, bussit ja metro kuuluvat olennaisina Helsingin katukuvaan. Kiitokset tästä aikaisemmille päättäjäsukupolville, jotka säilyttivät raitiovaunut katukuvassamme silloinkin, kun turkulaiset muodikkaasti rullasivat omat raiteensa pois tai ennakkoluulottomille metron rakentamisesta päättäneille, joille selän takana naureskeltiin liiallisesta mahtipontisuudesta.

Vaalien aikaiset yksityisautoilun tuomiota julistavat pasuunat joutaisivatkin kierrätykseen. Keskitetään nekin voimavarat ennemmin joukkoliikenteen palvelutason ja käytön lisäämiseen. Rakennetaan myös keskustatunneli ja siirretään autot maan alle ja ihmiset maan päälle. Annetaan kantakaupunkilaisten pitää omat autonsa ja varmistetaan, että auton omistamista ei jatkossakaan tehdä mahdottomaksi esimerkiksi vaikeuttamalla pysäköintiä liiaksi.

(kirjoitus on julkaistu Töölöläisessä kolumnina 14.12.)

Syysmyrskyä pukkaa -gallupit tuskin toteutuvat

2008-10-23T20:03:00.005+03:00

Säätiedotuksen mukaan vaalipäiväksi iskee Suomeen melkoinen syysmyrsky. Näin tuo Saukkosen Leakin eilen sanoi, kun kyselin mitä keliä pukkaa vaalipäiväksi. Hän sanoi, että saattaa olla sen kokoinen myräkkä, ettei edes ihan joka vuosi nähdä.

Jos näin käy, voivat perussuomalaiset heittää hyvästit ainakin kannatustutkimusten mukaisille prosenteille. On nimittäin selkeästi osoitettavissa, että vaalipäivän sää vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen.

Voin vain kuvitella, että Espoossa eräs Timo Soini-niminen kaveri lataa ja manaa kaikki mahdolliset loitsut torjuakseen myrskyn tulon. Perussuomalaisten kannattajat ovat nimittäin potentiaalisimpia kotiin jääjiä jos kelit muuttuvat koviksi. Kiinnostus yhteisiin asioihin ei vain aja tietyn rajan jälkeen ohi oman mukavuuden.

Toinen, jolla asia takonee takaraivossa lienee Jutta Urpilainen. Demareiden saama kannatuslukema Ylen tänään julkistamassa tutkimuksessa oli surkea -se oli lähes neljä prosenttia alhaisempi kuin 2004 kuntavaaleissa. Demareiden kannattajissa oli myös epävarmuutta äänestämisestä enemmän kuin kahdella muulla suurella puolueella. Tämän päälle kun lisää sen, että demarien kannattajillakin on taipumusta jäädä huonoilla keleillä kotiin, niin ei ihme jos Jutan kasvoihin ilmestyy ryppy tai pari lisää.

Ylen mukaan vasemmistoliiton ja kokoomuksen äänestäjät ovat varmimpia omasta äänestyskäyttäytymisestään. Kun kokoomuksen osalta vielä kannatuskin on hienolla tasolla, niin nyt on se paikka iskeä: vallata suurimman kuntapuolueen paikka ensimmäistä kertaa!

Tunnelmia vaalikentiltä

2008-10-19T22:21:00.003+03:00

Tasan viikon päästä alkaa olemaan Helsinginkin kuntavaalitulos selvillä. Ennakon äänimääräthän saadaan jo tasan kahdeksalta ja siitä eteenpäin alkaa vähitellen tipahtelemaan varsinaisen vaalipäivän ääniä.

Vaikka kampanjoita on tehty jo viikkoja, niin varsinaisesti katukuvassa vaalit alkoivat jälleen näkymään toden teolla ennakkoäänestyksen alettua. Nyt kun on itsekin tullut melkoisesti vietettyä aikaa turuilla ja toreilla, lienee sopiva aika pienelle väliarvioinnille. Tässä muutamia huomioita (ei tärkeysjärjestyksessä ja varmasti subjektiivisella otteella tehtyjä):

- kokoomuslaiset ehdokkaat tekevät jälleen selvästi suurimpia kampanjoita -jonkin verran kilpavarusteluhengessäkin. Ehdokkaita näyttää erityisesti innostavan suuri määrä uudelleen jaossa olevia ääniä, kun viime kertaisesta kärjestä on poissa Pajunen, Zyskowicz ja Piha. Onkohan tämä saanut monet myös polttamaan tolkuttomia määriä rahaa?

- perussuomalaiset ovat tosissaan liikkeellä -intoa on mutta sisällöstä en ole niin vakuuttunut. Mielenkiintoista nähdä menestyykö "pölhöpopulismilla" -ainakin demarit tuntuvat olevan todella huolissaan perussuomalaisten menestyksestä. Jos näin kä, niin voivat vain katsoa peiliin. Ole vakuuttunut, että yksikään perussuomalaisia äänestämään siirtyvä entinen demarien kannattaja ei arvosta sitä linjaa, jota stadin demarikärki on vetänyt viime ajat (vrt. edellinen blogini).

- demareilla on menossa kyttäysvaihe: he tarkkailevat vihreitä (ja perussuomalaisia) silmäkovana ja oman kampanjan tekemisen kanssa tuntuu olevan vähän niin ja näin. Kauas on menty siitä ajasta kun demarit uhosivat valtaavansa kaupungin suurimman puolueen paikan... hieman on jopa pelkoa että demarit käpertyvät siilipuolustukseen ja silloin on peli menetetty.

- vihreillä tuntuu olevan draivia ja tahtoa nousta neljän vuoden tauon jälkeen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Kampanja on ainakin fressin oloinen ja muutenkin melko hyväntuulinen. Turhaa demareiden kyttäilyä on jonkin verran liikkeellä mutta ei samassa mittaluokassa kuin tovereilla. Mutta lähtevätkö kannattajat liikkeelle taaskaan siinä mittakaavassa kuin kannatustutkimukset antavat ymmärtää. Tähän vaikuttanee jopa vaalipäivän säätila.

- vasemmistoliitolla olisi ollut mieletön momentum iskeä demareiden vasempaan laitaan, ekä ymmärrä alkuunkaan miksi he eivät ole sitä valtakunnallisesti tai edes Helsingissä käyttäneet. Nyt on jo liian myöhäistä -tulos jäänee about samoihin kuin viime kerralla.

- porvarilliset pienpuolueet (siis perussuomalaisia lukuunottamatta) eivät ole tehneet mitään yllättävää joten veikattavissa on, että maalaisliiton marssi ei etene näissäkään vaaleissa Mannerheimintietä suuressa voittosaattueessa. Rkp:n kannatus taas jatkanee laskuaan muutaman kymmenyksen prosenttiyksikön, kuten taitaa olla ollut tilanne jo useita useita vaaleja aikaisemminkin. Krisuilla näkyy kovin vähän, joten ei sielläkään ole voittoja odotettavissa.

Summa summarum: jos nyt pitäisi veikata niin valtuustopaikoissa vaalien häviäjiä ovat: demarit, ehkä rkp ja kepu, voittajia taas kokoomus, vihreät ja perussuomalaiset. Kuinka paljon muutoksia tapahtuu ratkaisee sen tuleeko Helsinkiin ensi kertaa porvarienemmistö valtuustoon (vihreitä kun ei hyvällä tahdollakaan voi muutamaa valtuutettua lukuunottamatta tähän porukkaan lukea).

Demarit levittelevät vihreää naamioväriä

2008-10-12T17:57:00.006+03:00

Helsingin vaaleista on tulossa mitä mielenkiintoisimmat ainakin kannatustutkimusten valossa. Vihreät hengittävät demareiden niskaan oikein urakalla. Tästä huolissaan demarit ovat jo vuoden verran maalailleet punaista tunnusväriään piiloon vihreällä naamiovärillä. Taustalla lienee dramaattiset muistot valtuustokaudesta 2000-2004, jolloin demarit tippuivat stadin kolmennaksi suurimmaksi puolueeksi.

Keskustatunnelin asemakaavahankkeen torppaaminen on ehkä paras esimerkki demareiden paniikkivihertymisestä. Vanhalla aseveliakselilla (kok-sd) oli periaatteellisella tasolla sovittu, että keskustatunnelikaavaa viedään eteenpäin, niin että toteutusta voitaisiin sitten ajoittaa sopivaan hetkeen kaupungin taloustilanteen ja yleisen suhdanteen mukaan. Kaavapäätös ei siis olisi ollut rakentamispäätös, vaan kaavalla olisi vain varmistettu, että keskustatunnelin toteutus olisi mahdollista myös tulevaisuudessa.

Olen muutamaan otteeseen ihmetellyt tätä demarien "vihertymistä" heidän valtuustokollegoilleen -osa heistä on sitä puolustellut, osa taas reilusti myöntänyt sen taustalla olevan huoli vihreiden noususta Helsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Minun on vaikea uskoa, että demarit pärjäisivät valitsemallaan tiellä. Helsinkiläiset kyllä näkevät tällaisen feikki-vihreyden läpi. Kun kokoomuksella muutama vuosi sitten meni melkoisen heikosti silloisen pj Itälän johdolla, esitti muutamakin puolueen sisäpiiriläinen maakunnista ratkaisuksi sitä, että kokoomuksen pitäisi mennä reippaasti vanhan maalaisliiton tontille.

Sanoin jo silloin, että me emme saa uusia voittoja tai äänestäjiä ehdotetulla linjalla. Kepusta kepumpia ei kokoomuksesta voi koskaan tulla. Onneksi järki voitti ja kokoomukselle löytyi oma, luova ja tuore linja uuden puheenjohtajan voimin.

Sama pätee demareihin -heistä ei koskaan voi tulla uskottavasti vihreämpi kuin vihreät jo ovat. Sen sijaan yritys voi hyvinkin karkottaa demareiden vanhoja vakaita kannattajia muihin puolueisiin -vaikkapa kokoomukseen.

Flirttiä raiteille

2008-10-08T16:54:00.003+03:00

Otsikko on kieltämättä harhaanjohtava, mutta antanette anteeksi. Huomiotannehan sillä vain kalastetaan.

Tulin nimittäin juuri tuossa pari tuntia sitten ensimmäisen lähiliikennejunan roll-out tilaisuudesta, joka pidettiin Stadlerin tehtailla Bussnangissa Sveitsissä. Kyseisen junan mallinimi on Flirt ja siitä sitten tuo otsikkokin vääntyi.

Ja mitä minä sitten siellä tein? Kyseisten junien tilaajana on Helsingin Junakalusto Oy, ei siis VR, joka omistaa nykyiset lähijunat. Junakalusto Oy taas on YTV-kaupunkien ja VR:n yhdessä omistama yhtiö. YTV taas on lähijunaliikenteen tilaaja ja minä taas hallituksen puheenjohtaja.

Kuvio on hieman monimutkainen, mutta perusidea on hyvä. Jos aikanaan raideliikennettä vapautetaan Suomessakin kilpailulle niin pääkaupunkiseudun kunnilla on omaa kalustoa tarjolla.

Kyseistä junaa testataan joulukuusta alkaen vajaan vuoden verran Suomen kovissa olosuhteissa. Toivottavasti tämä kalustohankinnatta osoittautuu paremmaksi kuin HKL:n matalaratikka"farssi" jolle ei tunnu olevan päätepistettä.

Kaikkiaan uusia junia tulee ainakin 32 kpl ja sopimuksessa on optio lisähankinnasta. Uusilla junilla korvataan nykyisen käytössä olevaa kalustoa. Kauppakaan ei ole aivan pieni -puhutaan lähes 200 miljoonan euron tasosta.

Sen voin junan nähneenä sanoa, että niiden myötä siirrytään pääkaupunkiseudulla aivan eri tasoiseen palveluun kuin mihin olemme tottuneet. Uskon vakaasti, että tällä ja vastaavilla toimilla houkutellaan huomattavasti enemmän ihmisiä siirtymään joukkoliikenteen käyttäjiksi kuin lipun hintojen pienillä viilauksilla. Ja ehkä Flirtit lisäävät myös hieman sitä perinteistäkin flirttiä raiteille, kun matkanteon viihtyisyys kasvaa.

Piknikille Vallisaareen tai veneellä Kuninkaansaareen

2008-10-05T22:40:00.006+03:00

Perjantaina Puolustusministeriö piti pressin, jossa kerrottiin, että puolustusvoimat on valmis luopumaan aivan lähivuosina Helsingin edustalla olevista Vallisaaresta, Kuninkaansaaresta ja Kuivasaarista.

Asiaa on jo jonkun aikaa valmisteltu ja selvitelty eri ministeriöissä -myös ympäristöministeriö on luonnollisesti ollut mukana ja siksi työni puolesta olin aiheesta kuullut jo aikaisemmin ja saanut jopa olla hieman mukana. Minulla oli myös tilaisuus päästä tutustumaan ao. saariin tuossa noin kuukausi sitten kiitos puolustusvoimien, joka ao. retken järjesti.

Kyseiset saaret avaavat huikean mahdollisuuden niin matkailulle kuin virkistyskäytölle. Kun hyvin on tiedossa, että Suomenlinna on jo nyt Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä, niin kyseisten saarten avauduttua Helsingin vetovoima entisestään kasvaa, jos HUOM jos valtio, kaupunki ja yrittäjät yhdessä osaavat hyödyntää tämän momentumin.

Helsingin kaupungin onkin syytä ryhtyä välittömästi miettimään, mitä aarten vapautuminen sille tarkoittaa. Työhön on syytä kytkeä mukaan yrittäjiä ja järjestöjä, ettei lopputulema olisi turhan virkamiesharmaa. Aikaa tälle työlle on 2009 loppuun, johon mennessä valtio on luvannut selvittää, miten saarten sirtyminen siviilihallintoon käytännössä tulee tapahtumaan.

Nyt tarvitaan sitä paljon puhuttua luovaa hulluutta!

Sukkulointi vaan kiihtyy - kehyskunnat tukemaan joukkoliikennettä

2008-09-29T19:34:00.010+03:00

YTV:ltä tuli melkoisen kovaa dataa pöytään Helsingin seudun pendelöinnistä. YTV-alueelle eli Helsinkiin, Espooseen, Kauniaisiin ja Vantaalle sukkuloi kehyskunnista tai vielä kauempaa lähes saman verran väkeä kuin Oulussa on asukkaita.

Miettikääpä nyt -yli 120 000 ihmistä tulee pääkaupunkiseudulle päivittäin muualta kuin YTV-kunnista. Näistäkin lähes puolet (45%) tulee vielä kauempaa kuin kehyskunnista, joiksi tässä selvityksessä luettiin Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Pitkät työmatkat kehyskuntien ulkopuolelta ovat kaksinkertaistuneet reilussa kymmenessä vuodessa.

Tästä kehityksestä on tolkku kaukana. Kunnat kilpailevat verissäpäin hyvistä veronmaksajista tarjoten heille tontteja kuin haulikolla ampuen pitkin seutua. Erityisesti tietyillä nimeltä mainitsemattomilla kunnilla ei vaikuta olevan lainkaan intressejä ohjata asuntojen järkevää sijoittumista kaavapolitiikalla, vaan "laissez faire" meininki on vallalla. Kun asunnot on pitkin poikin, ei niitä saada järkevästi joukkoliikenteen palveluverkkoon edes rajulla täydennysrakentamisella. Tulevaisuudessakin perhe kuin perhe tarvitsee näillä seuduilla siis kaksi autoa suoriutuakseen edes normaalista arjesta.

Koko Helsingin seudun tulevaisuuden ja ennen kaikkea sen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta on olennaisen tärkeää, että pendelöintikehitys saadaan käännettyä. Vielä olennaisempaa se on ilmastotalkoiden kannalta. Tämä taas lataa entistä enemmän paineita Helsingin ja muiden YTV-alueen kuntien asunto- ja tonttitarjontaan. Samoin kehyskuntien on ryhdistäydyttävä maankäytön ohjauksessaan.

On myös aivan välttämätöntä lisätä koko Helsingin seudun työssäkäyntialueen joukkoliikennepalveluja. Tämä taas tarkoittaa sitä, että myös ne seudun kunnat, jotka tähän asti ovat vain keränneet hyviä veronmaksajia kuin rusinoita pullasta, joutuvat avaamaan kunnan kukkaronnyörit joukkoliikenteen aidolle tukemiselle.

Uusimpien pendelöintilukujen valossa myös pääministeri Vanhasen idylliset puheet työpaikoista kävelymatkan päässä joutavat yli äyräiden jo valmiiksi pursuavaan vaalipuheiden "arkistohelvettiin". Kehyskuntien työpaikkojen lisäys oli viimeisen 2,5 vuoden ajalta +2600 (eli 3 %), kun se YTV-alueella oli + 50000 (+8,5%), josta Helsinkiin puolet ja loput muihin kolmeen kuntaan. Mikään kehityskäyrä ei anna sellaista osviittaa, että tämä trendi olisi jotenkin muuttumassa.

Jos joku oikeasti vielä näiden lukujenkin jälkeen uskoo, että työpaikkoja voitaisiin merkittävissä määrin pakolla synnyttää esim. kehyskuntiin, niin sitten on varmaan jäänyt myös vuosituhannen vaihtuminen ja muu maailman muuttuminen huomaamatta.